|
Oli kesäinen lauantai-ilta. Vaimoni oli lähtenyt viikonlopuksi vanhempiensa
luo, auttamaan äitinsä viisikymmenvuotisjuhlien valmisteluissa. vaikka olikin jo
myöhäinen ilta, minä päätin lähteä läheiseen kuppilaan parille oluelle. Ilta oli
liiankin tavallinen ja tunsin itseni hieman vanhaksi kapakassa jossa, siltä
minusta ainakin tuntui, oli tapahtunut sukupolven vaihdos. Join kuitenkin
tuopillisen ja lähinnä katselin ympärilleni, josko näkyisi edes muutamia tuttuja
kasvoja. Lopulta törmäsin erääseen vanhaan kaveriini joka kirosi samaa asiaa.
Kiroilimme tuopillisen ajan lomiamme ja totesimme yhdessä lähes kaikkien
tuttujen olevan jossain päin kesän vietossa. Kello lähenteli jo yhtä yöllä, joten
ajattelin että olisi viisainta lopettaa ilta lyhyeen ja lähteä kotiin, ennen kuin
tulisin hankkineeksi itselleni seuraavaksi aamuksi krapulan.
Päästyäni pihaamme, totesin alakerrassani asuvan tyttölapsen istuvan
rappumme portailla ja itkevän. Tyttö oli kauniimpi puolisko parikymppisestä
avoparista ja hän vaikutti todella murheelliselta, joskin myös hieman
humalaiselta. Meikit olivat levinneet pitkin poskia ja kauniit vaaleat hiukset
olivat sekaisin. Portaille päästyäni tervehdin ja istahdin hänen viereensä. No,
mikä nyt noin risoo? -Kysyin. -Me tapeltiin..., ...Ja Janne heitti mut ulos. -Tuire,
se oli hänen nimensä, nyyhkytti. Vittu kun mulla...
|
