|
Jään ansaan matkalla juhlasaliin. Minut ympäröi luokkatoverien hälisevä joukko tulvillaan hihkumista, sekavaa intoilua, kärsimätöntä odotusta. Kevät, lähestyvä vapaus. Itsekin olen malttamaton, levottomuus itää sisälläni. Salaan sen kuitenkin tarkoin, sillä odotukseni kohdistuu toisaalle kuin ympärilläni tempoilevalla laumalla. En odota päättäjäispäivän juhlia, puiston nurmikkoa, valoisan aamuyön siiderihumalaa.
Odotan erämaata, korkeaa taivasta ja saalista. Alkamassa on metsästyskausi, mutta he eivät sitä tiedä.
Taitoluistelijatyttö on suosittu. Hänellä on hiukset sievästi, kapea vartalo ja heleä hymy, hänen pehmeä s-kirjaimensa hallitsee tilaa. Hän lörpöttelee iloisesti katsoen minuun, mutta varmistuu samalla, että kaikki kuulevat. On ihastunut poikaan, koulun ykkösurheilijaan, tapaa varmaan tänä iltana. Kehuskelee pojan lihaksilla, taidoilla, pystyy antamaan tytölle ihanaa nautintoa, loputtomasti. Uusia vaatteitakin on hankittuna, ihana toppi ja täydellisesti istuvat farkut, pitäisi onnistua. Nyökyttelen ystävällisesti muiden mukana, mutta en sano juuri mitään. Olen liian ajatuksissani, keskittynyt tulevaan. Puhe kuplii jostain kaukaa, sieltä missä kiiltelevät helmikorvakorut ja tuoksuu hiuslakka.
Juhla, todistukset, seremoniat. Kaikki virtaa lävitseni harmittomana hälynä, jälkiä jättämättä. Kun pääsen pois hyvästelyjen ja toivotusten ristitulesta, pystyn vain vaivoin...
|
