|
Ylimääräinen palvelus
Ja palvelus jatkui. Ikään kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kiireisiä, hikisiä ja pölyisiä päiviä. En saanut silmiäni irti alikersantistamme Hennasta. Hän vei tomerasti joukkoamme ruokalaan, laulatti meitä, huudatti ja toimi, kuten alikersantin tuleekin. Jämäkästi ja kylmäkiskoisesti osoittamatta mitään sen kummempaa huomiota meihin. Aina silloin tällöin kuitenkin katseemme kohtasivat ja näin välkähdyksen hänen silmissään lippalakin lipan alla. Katselin hänen topakkaa peppuaan ja muistelin, kuinka kiinteä se oli, kuinka täydellisen muotoinen kiimapylly, joka oli pari päivää sitten heilunut alastomana edessäni. Muistelin, kuinka paksu kaluni oli uponnut tuohon kauniiseen ja himokkaaseen suuhun. Ajattelin, kuinka olin lauennut hänen rinnuksilleen ja kaluni nytkähti housuissani siitä ajatuksesta. Kiusallista. Aina välillä hän vinkkasi minulle silmää. Tein samoin hänelle. Halusin häntä.
Kokelas Berberininkin käytös oli muuttunut. Jostain syystä kuvittelin, että hän katseli minua tarkemmin. Ja hymyili. Ehkä jopa virnuili noilla tumman ruskeilla mantelisilmillään. Mietin, että naisethan yleensä kertovat toisilleen kaiken. Mutta eihän se ole mahdollista. Olisinhan silloin ollut lirissä. Varmasti minut oltaisiin otettu puhutteluun, jos hän olisi tiennyt, mitä varusvarastossa tapahtui Hennan kanssa. Suoritin päivittäisiä tehtäviä muiden kanssa parhaani mukaan, mutta...
|
