Olen ranskalaisessa hovissa palvelustyttönä. Minun tulisi olla iloinen siitä, ettei emäntäni, kreivitär ajanut minua pois. Minulla ei ollut silloin kolikkoakaan taskussa, mutta armollinen emäntäni näki mutaisen ulkokuoreni alle. Saan pölyjen pyyhkimisestä ja kreivittären henkilökohtaisten toiveiden täyttämisestä palkakseni ruokaa. Onhan se parempi kuin ei mitään, kun otetaan huomioon se, kuinka minun piti taistella elämästäni Pariisin kaduilla. Olen kiitollinen tuolle pyhimykselle. Kuvaukseni perusteella voisi luulla, että emäntäni on vanha, mutta hän on ehtinyt elää vasta 23 kesää. Itse olen kuitenkin vielä 19-kesäinen. Mietin usein, miten hänestä onkaan voinut kasvaa niin lempeäsydäminen. Myönnän kyllä, ettei hän kohtele muita palvelijoitaan yhtä lempeästi ja sen vuoksi saan osakseni heidän kohdaltaan töykeää kohtelua. Tiedän sydämessäni heidän olevan vain kateellisia. No, sitähän he ovatkin. Heille ei ole suotu sitä kunniaa, minkä saan, vaikka olinkin vielä vuosi sitten pahainen apua hakeva neito.

Siistin mustaa mekkoani ja valkoista essuani, sekä tarkistan, että mustat luonnonkiharat hiukseni ovat tiukalla ponihännällä ennen kuin astun kreivittären makuukammariin aamiaistarjotin käsissäni. Sitruunateetä, mansikoita, pähkinöitä, uunituoretta ja vielä niin lämmintä leipää, että voikin sulaa sen pinnalla. Katselen hetken aikaa tuota kaunotarta. Tammenruskeat silmät, voikukankeltaiset hiukset, siro vartalo. Hän on täydellinen. Ohut yömekko peittää hennon vartalon. Mitään sanomatta tuon aamiaistarjottimen emäntäni syliin. Enkelinäänellään hän kiittää tuomastani aamiaisesta. Hän kehottaa tulemaan myös vierellensä sängylleen, mutta aikoessani kieltäytyä, hän kuitenkin muistuttaa, ettei kreivittärelle koskaan voi sanoa ei. Sydän pamppailen käyn siniverisen neidon vierelle.

Istun jalkojeni päällä, kunnes pyhimys pyytää minua käymään selälleen. Teen työtä käskettyä. Valtiattareni ottaa yhden mansikoista, suukottaa sitä ja antaa sen syötäväkseni huulieni väliin. En tiedä kuvittelenko, mutta voin jopa maistaa hänet mansikassa, joka on yhtä punainen kuin emäntäni huulet. Tiedän, että tunteeni häntä kohtaan ovat niin - miten sen nyt sanoisi - erittäin epäsoveliaat.

Ojennan käteni ja kumarrun jumalattareni ylle ja nappaan yhden mansikoista. Puraisen palasen ja annan sen kreivittärelle. Hän nappaa mansikan suuhunsa ahnaasti ja nuolaisee mansikan punaisen värin pois sormistani. Sävähdän hieman emäntäni tekosia ja sitä tunnetta, joka lähti kulkemaan sormenpäitäni pitkin. Jumalattareni vetäisee kasvoilleen viettelijättären hymyn. Ujostelematta hän katsoo syvälle harmaisiin silmiini. Uppoudun hänen katseeseensa täysin. Tiedän, ettei ole sopivaa tuntea näin häntä kohtaan, mutta en voi itselleni mitään. Hän vetää paksun höyhenpeiton päältään ja käy istumaan lantiolleni hajareisin. Yömekko on hento kuin tuuli kesäpäivänä. Hän tarttuu käsiini ja vetää minut istumaan. Tunnen kostuvani, kun hän asettaa käteni suloisille lanteilleen. Katselemme toisiamme pitkään.

Tällaisesta hetkestä olen salaisimmissa unelmissani haaveillut, mutta nyt se on totista totta. Tunteeni käyvät sekaisina. Haluan pelastajaani, mutta en saisi, mutta sehän siinä kiehtookin. Kreivitär hipaisee huuliani huulillaan. Jo se pieni hipaisu saa minussa aikaan kaikkea, mitä en koskaan kuvitellut kokevani. Rahvaanomainen himo käy kehoni läpi. Haluan emäntäni. En tiedä mitä minulle on tapahtumassa. Tunnen sisälläni tapahtuvan, mutten tiedä, mitä se on. Siniverinen sylissäni painaa nyt sormensa huulilleen ja iskee silmää. Tästä ei sitten puhuta kenellekään. Valtiattareni käskee minut nyt pois makuukamaristaan ja käskee minun peseytyä. Lähden huoneesta kasvot punaisina ja hämmentyneenä.

Käyn kertomassa hieman kaljuuntuvalle hovimestarille kreivittären käskeneen minun peseytyä. Hän vain tuhahtaa, mutta päästää minut laittamaan kylpyveteni valmiiksi.
Vesi on ihanan lämpöistä. Mietin, mikä kehoani vaivaa. On jotenkin erittäin hyvä olo, mutta reiteni olivat märät, vaikken vielä ollut koskenutkaan veteen. Nousen ammeeseen ja annan lämpimän veden puhdistaa kehoni. Valkoiset saippuakuplat yltävät kaulalleni asti. Minulla on edelleen sanoinkuvaamattoman hyvä olo. Aivan erilainen kuin esimerkiksi kuppi kuumaa teetä pakkasessa tarpomisen jälkeen. Tunne on paljon parempi kuin kastepisarat heinikossa paljaiden jalkojen alla kesäyössä.

Kokeilen paikkaa, jota minua on opetettu häpeämään. Kaikkein salaisinta. Yllätyn enemmän, kun tunnen tunteen voimistuvan. Tätäkö se on? Tämäkö on lihaniloa? Häpeän itseäni hieman tekemästäni synnistä. Toisaalta... Voiko jokin, mikä tuntuu näin hyvältä olla syntiä? Siirrän jälleen sormiani alemmas. Hieron kolmioni alapuolelta pienen pieneltä kummulta. Keskityn kehoni tuntemuksiin. Suljen silmäni ja siirryn kahdella sormellani pyörivään liikkeeseen naiseuteni merkillä. Kuin huomaamatta toinen käteni eksyy rinnalleni. Hipaisen nänniäni ja huomaan sen kovenevan hieman, mutta se omalla tavallaan korostaa syntistä iloani. Otan nännini keskisormeni ja peukaloni väliin ja kokeilen, kuinka kovaksi sen saan. Taidan olla tulossa vakavasti sairaaksi. Eihän synnistä pitäisi nauttia ja rintanikin käyttäytyvät oudosti. Upotan sormeni sisälleni. Yllätyn, miten hyvältä moinen voi tuntua. Olen kostea sisältäni ja olen täysin varma, ettei se johdu vedestä. Kaikki on nyt niin sekavaa. Toisaalta nautin tekosistani ja kreivittären huulista, mutta toisaalta muistan kirkonopit.

Äkkiä kuulen askeleita oven takana. Posket entistäkin punaisempana laitan käteni ristiin rintani päälle. Kiitän Luojaani siitä, kun kuplat eivät ole vielä kadonneet. Ovi avautuu ja häpeilemättä vanha hovimestari ojentaa minulle valkoista pyyhettä. Hän ilmoittaa kreivittären haluavan minut luokseen jotakin henkilökohtaista tehtävää varten. Toivon, ettei hovimestari epäile mitään. Toivon, ettei hän tajunnut minun olevan synnin lumoissa. Kiitän pyyhkeestä ennen kuin mies lähtee takaisin muihin tehtäviinsä. Vatsanpohjassa pyörii villi joukko perhosia.

Kun olen saanut puettua, lähden kartanon länsisiivestä itäsiipeen, jossa jumalattareni makuukamari sijaitsee. Matka tuntuu kestävän iäisyyden, sillä haluan vain päästä lähelle pelastajatartani. Lopulta olen oikeiden ovien kohdalla. Vedän syvään henkeä ennen kuin uskaltaudun sisälle. Tämä voi olla loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Emäntäni makoilee sängyllä toinen käsi lantiolla ja toiseen käteen nojaten. Hän ei ole jaksanut riisua yömekkoaankaan. Siniverinen pyytää minut lähemmäksi. Sydän kiihkeästi sykkien käyn istumaan kaunottaren sängynreunalle. Kreivitär tarttuu kädestäni ja vetää minut keskelle sänkyä. Jumaloimani neito käy jälleen hajareisin syliini. Pehmeät ja täyteläiset huulet suutelevat omia huuliani jälleen. Tällä kertaa suudelma on ahnas ja vaativa. Rintani hakkaa nopeammin kuin tikka kevätyössä! En välitä enää vuosien opeista. Haluan hänet! Siirrän neidon käden rinnalleni, jota hän kiusoittelee hyväilyllään. Rakastan tätä tunnetta! Uskaltaudun itsekin tunnustelemaan emäntäni kiinteitä, käsiini mahtuvia naiseuden symboleja. Pieni huokaus suudelmamme välissä saa minut innostuneemmaksi. Näykkäisen kreivittären korvanlehdestä ja annan suukkojen valua korvalta kaulalle. Puren ohutta ihoa hellästi, sillä enhän halua jättää jälkiä salaisesta hetkestämme. Annan kielen vaeltaa suloisella kaulalla. Hiljaisten huokausten sarja täyttää huoneen. Sujautan käteni kaunottaren yömekon alle tunnustellakseni paremmin syntisen suloisia muotoja. Liu’utan käteni lanteilta aina ylös rinnoille saakka. Suukottelen solisluuta samalla kun, pelastajattareni avaa mekkoni nappeja, jotka ovat selkäpuolellani. Sirot sormet tekevät työn nopeasti. Irrotan käteni siksi aikaa, että saamme laskettua asuani alemmas. Rintani ovat paljaana ja mekkoni yläosa lepää avonaisena reisilläni.

Valtiattareni hyväilee rintojani ja näykkäisee nänniäni. Nänniltäni lähtee salamanlailla tunne alemmas. Huomaan jälleen kuinka olen taas märkä. Riisun kreivittären yömekon ja ihailen hänen kehoaan. Se on niin jumalaisen virheetön. Himoitsen kaikkea hänessä. Hänen ahnaita huuliaan, kauniita rintoja, söpöä napaa, synninilon kumpua. Haluan viimein kiittää pelastajatartani. Työnnän hänet lempeästi selälleen pää tyynyä vasten. Suutelen suloisia mansikkahuulia ja teen suukottelureitin aina alemmas ja alemmas himoitsemallani keholla. Annan kieleni maistaa hänen pehmeää ihoaan ja pysähdyn hetkeksi rinnoille. Hieron toisella kädelläni toista rintaa, kun hieman näykkäisen vapaan rinnan nänniä. Tunnen nännin kovenevan heti. Leikin kielelläni hetken aikaa ennen kuin jatkan matkaa emäntäni litteälle vatsalle. Huomaan kaunottaren hengityksen tihenneen, kun hieron hänen reisiensä sisäpintoja. Haluan hänen nautintonsa olevan täydellistä.

Aion virittää hänet äärimmilleen ennen kuin teen enempää. Sivellessäni reittiä alavatsalta sisäreisille ja takaisin, huomaan rintakehän kohoilevan hurjaa vauhtia. Hän tuskin pystyy pidättelemään huokauksiaan. Lopulta lihaniloilla kiusattu neito tarttuu ranteeseeni, katsoo syvälle silmiini ja käskee minun jatkamaan loppuun saakka. Kiusoittelen häntä vielä hetken ennen kuin varovasti hieron kaikkein pyhimmästä emäntäni paikasta. Kreivitär painaa lantionsa kättäni vasten. Pyöritän sormeani pienellä lihaisalla helmellä. Kiihdytän tahtiani yhä vain nopeammaksi ja nopeammaksi.

Pelastajattareni huutaa nautinnosta ja mielessäni käväisee kiinnijäämisen pelko. En jaksa välittää siitä kauaa. Upotan kaksi sormeani jumaloimani neidon sisälle. Hän kertoo nautintonsa huipun olevan lähellä. Kumarrun vielä alemmas ja liikutan sormiani samalla kun nuolaisen kiihkonhelmeä. Maistan suolaisen merenmaun emännässäni. Selkä taipuu notkolle ja kädet puristavat peittoa samalla kun siniverinen kaunokainen painaa lantiotaan kasvojani vasten. En voi muuta kuin nuolla ja leikkiä sormillani hänen sisässään. Lopulta selällään oleva neito rauhoittuu. Lopetan leikkini ja nuolen suolaisen nektarin sormiltani. Raukea hymy on vallannut kreivittären kasvot. Hymyilen hänelle takaisin ja saan kuulla, ettei hän ole kokenut mitään vastaavaa. Annan hänen maistaa huuliltani oman makunsa. Napitan mekkoni kiinni ja jätän jumalattaren raukeaan olotilaansa. Siistin kampaustani ennen kuin astun ovesta ulos. Kasvot hieman punoittaen lähden jatkamaan askareitani.

Lounaalla palvelusväki vain ihmettelee syytä kreivittären tavallista suurempaan iloisuuteen...